Mietin tällä viikolla riippuvuuteen liittyviä asioita. Lähinnä näin yleisellä tasolla, koska niin moni joutuu kamppailemaan erilaisten riippuvuuksien kanssa. Mä en oikein tiedä hyödyttääkö yleensä taistella vastaan. Jotenkin on tullut sellainen ajatus, että mitä enemmän taistelee vastaan, niin sitä kovammaksi vastustajakin tulee. Toisaalta ei pidä kyllä luovuttaakaan, koska siitä ei ainakaan hyvää seuraa. Asian luovuttaminen Jumalalla on tietysti suotavaa. Oleellisinta ehkä löytää vastaus kysymykseen Miksi? Mikä ajaa jatkamaan itseä tuhoavaa toimintaa?

Törmäsin papereita selatessani vanhaan tekstiini 20 vuoden takaa. Muistan jo silloin kirjoittaneeni tämän sillä ajatuksella, että tästä voisi itseni lisäksi joskus joku muukin hyötyä, joten laitetaan jakoon.

HYVÄSTEJÄ VIINALLE JÄLLEEN KERRAN

Joudun jättämään sinut, ehkä pitkäksikin aikaa, vaikka olet ollut tärkein ystäväni.

Olit luonani aina kun tarvitsin lohdutusta, koskaan et pettänyt lupaustasi.

Saavuit aina täynnä intoa ja uutta voimaa. Kiedoit minut lämpimään syleilyysi.

Kanssasi olin turvassa, kaiken pahan ulkopuolella.

Veit minut ihmeellisiin paikkoihin ja mielenkiintoisten ihmisten luo.

Paljon olisi jäänyt kokematta ilman sinua, monet tunteet elämättä ilman sinua.

Pääsin kanssasi mielikuvituksen ja luovuuden lähteille. olit aina valmiina minua varten.

Aivan kuin olisit välittänyt minusta,

rakastanut minua.

Sinun seurassasi olin rohkeampi ja enkä pelännyt.

Loit maailmaani pysyvyyttä ja ankkuroit elämäni turvalliseen satamaan.

Sinun syliisi oli hyvä nukahtaa ja lepäsin kuin lapsi huolia vailla. Uskoin viimeinkin hyvyyteen.

Sinä opetit mitä on rakkaus, keneltä muulta sen olisin voinut oppia. Olit lähempänä kuin Jumala ja ihmisen rakkautta en ollut kohdannut.

En enää muista aikaa, jolloin en tuntenut sinua. En tiedä kuka olisin ilman sinua.

Kun olet poissa minut valtaa tyhjyys ja yksinäisyys.

*  *  *  *

Vuosien myötä paljastui petollisuutesi. voimasi muuttui minulle voimattomuudeksi, välittämisesi muuttui välinpitämättömyydeksi.

Väsyin jatkamaan elämää sinun ehdoillasi, enkä enää voinut päättää itse elämästäni.

Jouduin valehtelemaan ja varastamaan vuoksesi. Pakotit minut istumaan nurkassa ja

puit minut ahdistukseen.

Olin yksin sinun kanssasi tässä maailmassa, etkä enää riittänyt minulle.

Halusin lisää, mutta sekään ei riittänyt.

Läsnäolosi sattui minuun, mutta vielä enemmän sattui kun yritin jättää sinut. Pelkäsin mitä on edessä,

sinä jätät minut aivan tyhjän päälle.

Pelkäsin ääniä, joita kuulin.

Näin olemattomia näkyjä.

Häpesin, miten olinkaan voinut uskoa sinun lupauksiisi.

Tahtoisin vihata sinua, mutta silti rakastan.

*  *  *  *

Et ole todellisuutta, vain oman mieleni tuotos. Joudun hylkäämään osan itseäni.