(Onnistuin muistamaan käyttäjätunnukseni ja sain tilattua uuden salasanan, niin pääsin taas tänne kirjoittamaan. Vähän on ollut hiljaiseloa. Tai ei ehkä niin hiljaistakaan, mutta mitään ei ole saanut tulostettua tänne tuolta korvien välistä.)

Jumalan johdatus on aika mielenkiintoinen juttu. Miten Jumala johdattaa? Me uskovat sanomme usein, että kuulemme Jumalan puhuvan, mutta Jumalan puhe on jossakin hengen tasolla, ei useinkaan korvin kuultavaa. Ehkä joku kuulee ihan ääniäkin, mutta ainakin mulle se "puhe"  tarkoittaa sellaista sisäistä varmuutta tietyssä tilanteessa. Se on vaan joku sellainen sydämen ääni, josta vaan tietää, että tämä ajatus on Jumalalta.

Johdatus muodostuu pitkälti omista valinnoista, jotka pohjautuu siihen sisäiseen Jumalan "ääneen" tai raamatun sanaan ja siihen mitä olen sieltä oppinut tai muiden ihmisten kokemuksista (myös omasta kokemuksesta) oppinut tietämään oikeaksi.

Johdatus ei ole aina sitä mitä odotetaan ja rukouksessa pyydetään. On helppo pyytää Jumalalta johdatusta ja apua erilaisissa ongelmatilanteissa. Ongelmat voivat liittyä esim. hankaliin ihmissuhteisiin, työpaikan ongelmiin, sairauksiin jne. Aina odotetaan jotain eteenpäinmenoa asioissa ja jotain parempaa tulevaksi. Kyllä näin varmasti pidemmällä aikavälillä voi ollakin ja viimeistään taivaankodissa kaikki kääntyy lopullisesti hyväksi, mutta Jumalan johdatus voi viedä myös inhimillisesti katsoen huonompaan suuntaan. Ainakin jos tarkastelee asiaa lyhyellä aikavälillä.

Sielunhoidosta ja sisäisen paranemisen prosessista on omakohtaista kokemusta siinä, miten Pyhä Henki johtaa kohtaamaan kipuja ja tuskaa, jotka olisi varmasti helpompi sivuuttaa ja lakaista maton alle. Pidemmän päälle tämä asioiden sivuuttaminen ei tietenkään ole oikea ratkaisu, koska jos haluaa parantua, niin on suostuttava kipuun. Vuosia on mennyt itsellä erilaisten tunteiden käsittelemiseen, mutta eräänä päivänä tunsin sen Jumalan "puheen" sisimmässäni. Prosessi on ohi. Ei tarvitse enää miettiä menneisyyden haavoja, eikä etsiä vieläkö olisi jotakin selvitettävää.

Olin vapaa mutta mitä varten? Miten tästä eteenpäin? Kuka mä olen? Onko joku tarkoitus mun elämälle? Joku tehtävä Jumalalta? En olisi uskonut, että vuosien paranemisprosessin jälkeen voi olla yhtäkkiä niin tyhjä olo. Kun esim. viha ja häpeä ja riippuvuudet on olleet osa jokapäiväistä elämää koko aikuisiän, niin olikin vähän jopa pelottavaa, kun ne eivät enää ole siinä koko ajan läsnä. Näissä ajatuksissa elin noin vuosi sitten.

Pyysin Jumalaa näyttämään miten tästä eteenpäin, mutta ei tuntunut tulevan mitään vastausta, mutta kuitenkin oli tarve löytää jotakin uutta elämään. Turhauduin. Väsyin yrittämään. Yritin vaan unohtaa ja keskittyä töihin ja muuhun arkeen, kunnes keväällä luulin sairastuvani johonkin. En jaksanut enää mitään. Kuntosalilla meinasi lähteä taju, kun nousin lattialta liian nopeasti ylös ja en muutenkaan pystynyt enää samoihin suorituksiin kuin ennen. Jatkuvasti oli jonkin verran rytmihäiriöitä ja pari kuukautta kestävä keuhkoputkentulehdus. Kuitenkaan ei lääkäri tähän päivään mennessä ole vikaa löytänyt, niin luultavasti kyse on ollut lähinnä henkisestä uupumisesta. Nyt syksyn tullen on taas energiaa tehdä mitä vaan ja ihan ok olo kaikin puolin.

Työtehtävät aikoi jäämään keväällä pahasti rästiin ja olihan sitä kertynyt yhtä sun toista velvoitetta ja vapaaehtoishommaa. Oli vaan lopetettava kaikki mitkä oli mahdollista ja jättää vain se mikä oikeasti on tärkeää. Tämä oli oikein vapauttavaa ja oli lopulta yllättävän "kivaa" sanoa ihmisille, että kiitos vaan kysymästä, mutta en tee, enkä tule. Jos joku asia minun osallistumisestani on kiinni, niin loppukoon vaikka koko homma, mutta mua ei kiinnosta. Sori.

Sitten oli vaan lähdettävä etsimään apua ja ihmisiä. Seuraava askel oli päästä pois omista turvallisista kuvioista ja luottaa muihinkin ihmisiin. Aikuisiällä kun ei ole oikeastaan koskaan ollut ystäviäkään, paitsi tuo mun ihana mieheni ja parin viime vuoden aikana vähän olen tutustunut paremmin joihinkin ihmisiin.

En olisi keväällä vielä uskonut mitä kaikkea tämä vuosi tuo tullessaan ja että mitä kautta uudet asiat löytyy. Jumala on usein kyllä yllättänyt elämän varrella ja mä olen kyllä ilmoittanut, että antaa tulla mitä vaan, kyllä mun huumorintaju sen kestää, kunhan se lopulta on mun parhaaksi. Jumala onneksi tahtoo vain hyvää.

Tästä päästääkin mielenkiintoiseen dilemmaan, että jos Jumala tahtoo vain hyvää ja ohjaa oikeaan ja kehoittaa tekemään rakentavia asioita, niin voiko Jumalan tahto olla myös se, että joskus toimin väärin ja jopa lainvastaisesti, jotta Hänen tahtonsa toteutuisi? Kävi vähän tämän tyyppinen asia tässä jokin aika sitten ja tässä tapauksessa se ainakin vaikuttaisi olleen Jumalan tahto, koska väärän ratkaisun seurauksena  tapahtui jotain käsittämättömän suurta, jota en tahdo uskoa vielä todeksi. Tiedän vain, että tämä on totta. Tunnen sydämmessäni, että olen vapaa. Onhan näitä ollut hetkellisiä "heräämisiä" ennenkin ja niissä tilanteissa meinaa mennä vähän manian puolelle tämä ilo ja riemu ja sitten taas palataan tylsään arkeen ja turhautumiseen. Tiedän, että tässä on nyt jotain aidosti uutta ja pysyvämpää, koska sydämessä on uudenlainen rauha. Löysin itseni ristin juurelta ja ehkä ensimmäistä kertaa kunnolla tunsin syyllisyyttä teoistani ja sain ymmärtää armon merkityksen vähän syvemmin kuin ennen.

Vaikka tämä onkin anonyymi blogi, niin en silti mene yksityiskohtiin sen enempää, mutta Jumala lähetti erään henkilön enkeliksi mun tielleni kaksikin kertaa. Tajusin Jumalan pysäyttävän minut ja tiesin että Hän haluaa mulle kertoa jotakin juuri nyt. Yksi konkreettinen asia ainakin sen seurauksena, kun muistin myös muutaman vuoden takaisin haaveeni opetella soittamaan kitaraa, mutta unohdin sen silloin kun en uskonut, että se olisi mulle kuitenkaan mahdollista, mutta pyysin silti Jumalaa muistuttamaan asiasta, jos se tulee joskus ajankohtaiseksi. Nyt lähdin ainakin yrittämään ja pitkästä aikaa on ensimmäisenä aamulla jotain muutakin ajatuksissa ja kädessä kuin kännykkä.

En mä tiedä vielä mikä tarkoitus mun elämällä on, mutta ainakin olen varma, että Jumala on mun kanssani ja se riittää. Jumala varmasti johtaa johonkin, kun vaan elän Hänen kanssaan päivä kerrallaan. Jokainen päivä on täynnä Jumalan tekoja.

KIITOS JEESUS!