Kristinuskossa ihmisen minuus syntyy rakkaudesta. Ihmisen minuus syntyy suhteessa toisiin ihmisiin ja Jumalaan. Ilman minuutta ihminen voi toki toimia, mutta silloin hän elää kuin pelkkien kuorien kautta - sittenkään elämättä.

Minuus erottaa minut omaksi itsekseni ihmisten joukosta ja antaa elämälle tarkoituksen ja tehtävän. Se on osallisuutta elämään ja yhteisöihin - esillä oloa.

Toiset ihmiset ovat ehkä heijastaneet vääristyneen kuvan tai kuva on jäänyt hyvin hataraksi, josta ei voi tunnistaa itseään. Kuva voi olla se, että sinusta ei ole mihinkään tai sinä et ole rakastettu.

Elämän tarkoitus on Jumalan antama. Se ei tule ihmisestä itsestään. Tämä tarkoittaa sitä, että minuutemme syntyy yhteydessä Jumalaan ja myös yhteydessä toisiin ihmisiin.

Kun ihminen antaa Jumalan rakastaa itsensä näkyväksi. Jumala voi täyttää myös sen mikä ihmisten taholta jää vajaaksi. Jumalan ajatukset ihmisestä luovat ihmisen minuuden. Jumala rakastaa meidät eloon ja vapauttaa kuolemasta elämään. Vastauksemme siihen tulisi olla rakkaus, joka käytännössä on sitä, että teemme Jumalan tahdon ja alistumme Jumalan pyhän hallintavallan alle. Voimme luottaa siihen, että Jumala tietää kaiken parhaiten.

Siihen ei voi luottaa, että kaikki ongelmat ratkeaisivat. Lopullinen voitto pahasta tulee vasta ikuisuudessa. Kaikki hyvä tässä ajassa on tulevan varjoa.

Haluanko uskoa että Jumala rakastaa ja haluaa antaa tarkoituksen, uuden identiteetin Kristuksessa?

Siis, jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus; se, mikä on vanhaa, on kadonnut, katso, uusi on sijaan tullut.

2. Kor. 5:17