Jostain syystä muistelin juuri lapsuuden saunahetkiä. Lapsena kyvettiin isossa vihreässä saavissa. Tuskin se todellisuudessa kovin iso oli, mutta kyllä sinne vielä alle 10-vuotiaana mahtui.
Saunaan liittyviä muistoja mm. se kun pikkuveli kusi kiukaalle ja sitten saunaa tuuletettiin loppuilta. Haisi kiuas vielä monta viikkoa jälkeenkinpäin aina kun sitä lämmitti, mutta haju haihtui pikkuhiljaa. Onneksi tuli sekin sillon koettua, koska jossain myöhemmässä elämänvaiheessa, ehkä jossain saunabileissä olisin saattanut kokeilla tuota kiukaalle kusemista itsekin. Ihminen on viisas kun oppii joskus jopa toistenkin tekemistä virheistä.
Bad boys Blue soittelee taustalla, kun kirjoittelen. Onneksi on Youtube, niin voi kuunnella kaikki vanhat biisit joita tuli kuunneltua kouluaikana ja nekin joita ei tullut kuunneltua, koska se ei ollut sopivaa uskovalle. Välillä ikäisteni kanssa keskustellessa toteaa, että on jotain jäänyt hämärän peittoon, kun ei ole voinut nähdä samoja televisio-ohjelmia, kun muut.
Aukkoja sivistyksessä siis televisiottoman ja radiottaman kodin vuoksi. Radiosta sai kuunnella yleensä vaan ne uutiset. Lasten musiikin toivekonserttikin joutui pannaan 80-luvun puolenvälin paikkeilla, kun siellä alkoi olla liikaa muutakin kun varsinaista lasten musiikkia. Kai lasten piti toivoa Dingoa eetteriin.
Sitten kun vielä piti jossain vaiheessa yläastetta tuhota vanhat musiikkikasetit, kun Leo Mellerin kasettiluennon inspiroimana saatiin teinit synnintuntoon, että ne kaikki pitää tuhota ja että Rock on suurinta syntiä. Niin tyhmä en sentään ollut, että olisin vienyt rovioon c-kasetteja, mutta äänitin päälle jotain soveliampaa musiikkia, kunnes päätin seuraavana vuonna palata aikaisempaan systeemiin ja jatkoin "maailmallisen"musiikin parissa. Teinit polttivat silloin myös julisteita ja bändipaitoja ihan innolla. Mulla ei sellasia tietenkään kilttinä tyttönä ollut.
Enkä mä edes fanittanut mitään bändiä. Yleensä mä halusin vaan kuunnella musaa, enkä halunnut tietää kuka oli laulaja tai minkä näköisiä muusikot oli. En tiedä mistä se johtui, mutta jotenkin musiikki oli mulle ihan uusi asia ja outo maailma. Ennestään olivat tuttuja vain seurakunnassa lauletut yhteislaulut ja ne muutamat lastenlaulut jota radiosta oli saanut kuunnella. Mikki Hiiri merihädässä ainakin ja jänöjussin mäenlaskut ja mitä näitä nyt oli..
Sitten jossain vaiheessa keksittiin se, että puhelimella johonkin numeroon soittamalla sai kuunnella ajankohtaisia hittejä. Juice Leskisen Eesti-biisi jäi niistä mieleen ja vaikka en varmaan sanoista ymmärtänyt puolikaan, niin se oli ensimmäinen biisi joka jäi mieleen ja vähän sen jälkeen aloin kulkemaan koulussa bussilla ja sieltä jäi päähän soimaan ainakin Veera Teleniuksen Miljoonat ruusut. Harmitti jos joskus oli sellainen bussikuski, joka ei pitänyt radiota päällä tai sitten joku mummo meni kuskille valittamaan, että pitää vaihtaa ylen ykköselle.
En tiedä onko siitä myöhemmin elämässä ollut mitään hyötyä, että yritettiin varjella maailmallisilta vaikutteilta. Mutta eipä tuosta lienee haittakaan ollut.
Lapsuuden saunakokemuksilla ei ole tekemistä musiikin kanssa.
Rock on saatanasta. ;)
http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/onko_rock_saatanasta_15608.html#media=15622
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.