Löysin eilen nalleni kaapin perältä muovisäkistä ja kun muistin siihen liittyvän tarinan, niin päätin laittaa tuon pehmoleluni nyt vähän paremmin esille makuuhuoneeseen.

nalle.jpg

Sain nallen lukioaikana jonkinlaisena palkintona. En muista tarkemmin mihin asiaan se palkinnonjako liittyi, mutta saimme mennä paremmuusjärjestyksessä valitsemaan pöydältä palkintoa. Esillä oli monenlaista ja rahallisestikin eriarvoista tavaraa ja parhaat tietysti menivät ensin. Nallet menivät heti ensimmäisten palkintojen joukossa ja kun tuli mun vuoroni, niin oli viimeinen nalle vielä jäljellä ja tiesin että mun perässä tuleva seuraava luokkakaveri olisi myös sen erittäin mielellään ottanut.

Olin niin epäitsekäs, että olisin saattanut aivan hyvin ottaa jotain muutakin ja hetken sitä harkitsin, että olisi parempi ottaa vaan jotain vaatimattomampaa, koska tiesin, että siitä nallesta oltaisiin mulle kateellisia ja koin muutenkin, että enhän minä niin hyvää palkintoa edes ansaitse.

Mutta sitten nappasin sen siitä viime hetkellä seuraavan kaverin jo melkein ojentaessa kättään sitä kohti ja vaikka hän kuinka harmitteli asiaa ääneen, niin tuntuipa hyvältä kerrankin olla "itsekäs" ja ottaa se mikä mulle kuului. Ei tarvitse aina olla muille mieliksi, vaikka siitä seuraisi vähän nurinaakin. Aivan kuin kaikki olisivat odottaneetkin mun ottavan jotain muuta. Myöhemmin aina kun olen nallea katsonut, niin olen muistanut tämän tapahtuman ja siitä seuranneen voittajafiiliksen.

Moni voi pitää itseään arvottomampana kuin muut. On näitä niin tuttuja lauseita tullut itsekin monesti toistettua. "Joo joo, ei sen väliä", "ihan sama", "ei mun niin väliä", "ihan miten vaan teille parhaiten sopii", "ei mulla tähän mitään sen ihmeempää lisättävää", "kaikki käy", "ei haittaa", "mä nyt vaan oon tällainen", jne.

Toki näitäkin voi käyttää, jos sitä oikeasti tarkoittaa ja haluaa olla epäitsekäs tai haluaa antaa jollekkin toiselle välillä mahdollisuuden, mutta silloin sen pitää tulla sydämestä ja olla aitoa, ettei sitten jälkeenpäin tarvitse harmitella, että olisin kyllä halunnut kuitenkin sanoa jotain ihan muuta. Siihen mitä valitsemme sanoa voi liittyä aito valinta kahden vaihtoehdon välillä tai sitten annamme arvottomuuden kokemuksen valita puolestamme sen mikä "arvollemme" paremmin sopii.

Ihmisillä on monenlaisia arvoasteikkoja, jolla arvioimme toistemme hyödyllisyyttä, asiantuntemusta tai asemaa ja joissakin tilanteissa on hyvä pitää matalaa profiilia. Asiantuntijan kanssa ei välttämättä kannata lähteä väittelemään ja on ihan hyvä vaieta joissakin tilanteissa, mutta ainakin Jumalan edessä olemme kaikki yhtä arvokkaita.